Stenden

Luvassa on selventävä kuvaus opinahjostani; Stendenistä

Opiskelu täällä on täysin erilaista kuin Suomessa ja oikeastaan ensimmäiset pari kuukautta olin täysin hukassa. Nyt olen ehkä päässyt jyvälle Stendenin toimintatavoista kun jäljellä on enää muutama viikko. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan!

Kauhujentalo

Suomessa kursseilla opiskelijat istuvat tunnilla, kuuntelevat opettajaa, kirjoittavat muutaman esseen ja tekevät kokeen. Täällä kaikki on toisin. Käytössä on PBL eli Problem Based Learning. Opiskelijat menevät tunnille, jota voisi paremmin kutsua kokoukseksi. Jokaisessa tapaamisessa yksi opiskelija on vuorollaan puheenjohtaja ja yksi toimii sihteerinä. Materiaalina on "module book" josta katsotaan mitä aihetta käsitellään milläkin kerralla. Yleensä sieltä löytyy jokin tapaus/tarina/uutinen, joka sitten luetaan (ääneen kuin ala-asteella) ja pohditaan yhdessä tapauksen ongelmakohtia ja tehdään kysymyksiä aiheesta. Sitten lähdetään kotiin etsimään vastauksia tekemiimme kysymyksiin netistä ja kirjoista. Seuraavalla tapaamisella esitetään millaisia vastauksia kukin on löytänyt. 

95% prosenttia koulun luokkahuoneista on tälläisiä pieniä kokoustiloja

Kaikilla on oltava tietokoneet/tabletit mukanaan jotta pysyy mukana tapaamisessa

Yleinen tunnelma tapaamisissa

Opiskelu tapahtuu siis opiskelijalähtöisesti, eikä Stendenissä ole opettajia vaan tutoreita, jotka seuraavat keskustelun kulkua tapaamisissa ja merkkaavat muistiin kuka on ollut aktiivinen ja kuka ei. Jokaisella tapaamisella on avattava suunsa, tai muuten rapsahtaa tapaamisesta nolla pistettä. Kukaan ei siis käytännössä opeta yhtään mitään, vaan itse etsitään tietoa netistä iltaisin. 

Tutorimme Konstantin, joka ei turhia pingota

Nämä tapaamiset ja älytön tiedonhaku kotona ei kuitenkaan ole se pahin osio. Jokaisessa moduulissa on "Module Assignment"; Suomen opinnäytetyötä vastaava raportti jota kirjoitetaan koko kurssin ajan, samaan aikaan muiden kouluhommien kanssa. Molemmissa moduuleissani aiheena oli perustaa oma yritys. Edellisessä moduulissa perustettiin oma laivayhtiö ja tällä hetkellä työstetään elämysmatkailu yritystä. Yksin ei kuitenkaan opinnäytetyön kokoista raporttia tarvitse tehdä, vaan pienissä ryhmissä. 9 viikon aikana muutama ihminen tulee siis hyvin tutuksi kun lähes päivittäin näpytellään yhteistä raporttia. 

Study landscape jossa yleensä työstetään yhteisiä raportteja

Liiankin tuttu näkymä

Toinen Suomen koulupäivistä poikkeava juttu on ruokailu. Suomessa syödään joka päivä ihan oikea lounas, jota on täällä todella oppinut arvostamaan. Täällä suurimmalla osalla on omat eväät, tai sitten ostetaan sämpylöitä kanttiinista. Meillä koti SAMKissa kouluruoka maksaa 1,90€ ja täällä sillä ei saa mitään. Stendenissä on kaksi kanttiinia, toinen iFood josta saa pelkkiä leipiä (niin Hollantilaista) ja toisessa on monta eri osastoa, josta voi ostaa "oikeaa ruokaa" eli pitsaa, pastaa tai lisää leipiä eli ei mitään terveellistä tai ravitsevaa. On ikävä perunoita ja jauhelihakastiketta!

iFoodin leipävalikoima

Jääkahvit

Suurempi ruokapaikka

Takana näkyy tiskit joista voi valita Eurooppalaista, Afrikkalaista tai vaikka Itämaista ruokaa.

Stenden on tunnettu siitä että hotellialan opiskelijat pyörittävät koulun yhteydessä ihan oikeaa hotellia. He siis siivoavat, kokkaavat, hoitavat varaukset ja vastaanoton ihan itse. Lisäksi kouluruuan valmistaminen on hotellialan opiskelijoiden vastuulla. Ja koska oppilaat ovat vastuussa myös rahastamisesta, ei koulussa voi käyttää lainkaan maksuvälineenä käteistä jottei kukaan vetäisi välistä. Ainoastaan opiskelijakortilla tai Hollantilaisella pankkikortilla voi maksaa. Ja opiskelijakortille ei saa rahaa, kuin ainoastaan Hollantilaisella kortilla. Joten aina jos haluan ostaa koululla jotain, on vaivattava paikallisen kortin omistavia. 

Masiina jolla laitetaan opiskelijakortille rahaa

Stenden hotellin aulasta

myöskin hotellin aulasta

Lisää ryhmätyöalueita

Hotelliopiskelijoiden luokka

Stenden tuli kyllä aikamoisena järkytyksenä itselle. Täysin erillainen opetusmenetelmä kuin mihin on Suomessa tottunut, ja siihen päälle vielä se, että uudet tavat piti opetella uudella kielellä oli aluksi aika shokki. Vaikka suurimman osan ajasta koulu on herättänyt erittäin negatiivisia tuntemuksia luulen, että jälkeenpäin kuitenkin arvostaa sitä, että näki jotain ihan omista tavoista poikkeavaa. Ja varsinkin kun oman opinnäytetyön aika koittaa, ei  varmastikkaan tutisuta punttia enää niin paljoa, kun täällä on tehnyt kurssitöinä vastaavia raportteja. Ja nyt osaa arvostaa ihan eritavalla omaa rakasta Satakunnan Ammattikorkeakoulua.
 JA sitä kouluruokaa!


-Sohvi