Fieldtrip

Varoitus; nyt on tiedossa pitkä postaus!

Stendenissä lähes jokaiseen kurssiin kuuluu omakustanteinen opintomatka, johon osallistuminen on pakollista. Adventure tourism kurssilla meillä oli retki Belgian Hottoniin, jossa nukuttiin neljä päivää teltoissa ja päivisin koeteltiin rajojamme mitä villeimillä aktiviteeteilla. Retki kustansi 300e, eikä siihen sisältynyt kuljetusta eikä ruokailuja. Lisäksi lisäkustannuksia tuli aika reilustikkin varusteiden ostamisesta, koska vaihtoon lähtiessäni en sattunut pakkaamaan mukaani esim. telttaa, retkipatjaa tai retkikeitintä. Mutta jälkeenpäin ajateltuna oli reissu todellakin kaiken sen rahan arvoinen!

Ohjelma alkoi tiistai aamuna, mutta lähdettiin matkaan jo maanantaina, sillä muuten lähtö olisi ollut tiistaina laittoman aikaisin. Taitoin matkan saksalaisen Charlyn kyydissä kolmen muun tytön kanssa. Vaikka luulin että olin ottanut tavaraa ihan liikaa mukaan, oli muiden tavaramäärä samanmoinen. Tunnelma autossa oli siis hyvin tiivis!

Jalkatilaa en omistanut matkalla lainkaan, ja vieruskaverin Innankin näin vaan vilaukselta tavaroiden yli!

Teltta saatiin lainaan Hollantilaiselta koulukaverilta. Päätettiin sovittaa kolmen hengen telttaan neljä tyttöä, jotta pysyttäisiin varmasti lämpimänä. Aluksi ajatus kuulosti hyvältä, mutta käytönnössä se ei toiminutkaan niin hyvin.. Melkein joka yö satoi vettä, mutta hyvän kerrospukeutumisen ansiosta en palellut kuin yhtenä yönä!

Valmiina viettämään yö teltassa

Tiistaina alkoi ohjelma ja ensimmäisenä oli ohjelmassa GPS-vaellus. Meidät jaettiin ryhmiin ja saatiin gps-laite kätösiimme ja sen avulla suunnistettiin kolme tuntia ympäri maita ja mantuja. Aurinko paistoi ja maisemat oli mitä upeimpia! Kun päästiin takaisin leiriin ja iltaohjelman piti alkaa, repesi taivas totaalisesti ja iltaohjelmatkin peruttiin. Sitten vaan nyhjötettiin teltassa ja pelattiin Jatzzia.

Perämies vaelluksen jälkeen

Keskiviikkona aloitettiin aamu vuoripyöräilyllä! Retkellä tulikin ilmi että alastulo oli huomattavasti haastavampaa kun ylöspäin meneminen. Pyöräiltiin pari tuntia ja päädyttiin kanoottien luokse, josta lähdettiin melomaan 9 km pitkin jokea kohti leiriä. Kanootti osuudesta ei valitettavasti ole kuvan kuvaa, koska vesi ja kamera oli hyvä pitää erillään. Joki jota pitkin melottiin virtasi melko kovastikkin ja aluksi virta vei meitä puskia ja kiviä päin, mutta pian opittiin tekniikka ja saatiin kanootti haltuun. Kaksi kanoottia meni virtauksissa ympäri ja yksi kanootti hajosi törmättyään kiveen, mutta me Suvin kanssa selvitiin suhteellisen kuivina! Reitin lopuksi piti vielä kävellä takaisin melkein tunnin verran ja leiriin päästyämme olimme kaikki melko finaalissa. Ehdittiin pitämään hieman iltaohjelmaa, kunnes sade taas yllätti meidät..

Suututtava sade

Torstai oli ehdottomati jännittävin päivä! Ensimmäisenä oli ohjelmassa Caving, jolle suomenkielessä ei ole vastinetta, mutta käytänössä se tarkoittaa luolissa ryömimistä. Tiedän että olen hieman ahtaanpaikankammoinen, mutta halusin silti yrittää. Meille oli valittu erityisen ahtaat luolat ja kun olin kahden kiven välissä niin tiukasti etten mahtunut edes kääntämään päätä kunnolla alkoi ahdistaa ja oli pakko palata samaa reittiä takaisin mistä tulinkin. Myöhemmin muut kertoivat, että reitillä piti välillä ryömiä mahallaan jotta mahtui kulkemaan, ja sen kuultuani olin enemmän kuin tyytyväinen etten pakottanut itseäni jatkamaan. Kun muut olivat ryömimisensä ryömineet siirryttiin vuorien ulkopuolelle ja ohjelmassa oli Klettersteig, jolle ei myöskään löydy suomalaista sanaa. Käytännössä se on kiipeilyä "portaita" pitkin. Kallioon on asennettu jalansijoja ja turvavaijeri, ja sitten siirrytään askelmalta toiselle ja siirretään oman turvavaljaat aina kiinni seuraavaan vaijeriin. Kiipesimme reitin jonka korkein kohta oli 52 metriä. Aluksi pelotti aivan kamalasti, mutta kun ylitin vaijerisiltaa 50 metrin korkeudessa, en enää muistanut edes pelätä!

Lisa ja Emily mutaisten luolien jälkeen

Riemuidiootit valmina kiipeilemään!

Mitä Annika edellä, sitä Sohvi perässä

Tuo pieni oranssi piste olen minä ja sadetakkini!

Terveisiä vaan äitille! ;)

Vaijerisilta joka ylitettiin

Emily se siellä!

Torstai-iltana satoi leirissä taas vettä koko taivaan täydeltä, mutta se ei haittanut sillä meille pysytettiin huvilateltta ja tuotiin grilli. Luvassa oli grillibileet!

Perjantai aamuna vointi ei ollut enää kovin hyvä, märissä vaatteissa oleilu ja kylmässä teltassa nukkuminen oli ottanut veronsa ja flunssa ja kuume pukkasi kovaa päälle. Ohjelmassa oli kuitenkin vielä tavallista kiipeilyä ja laskeutumista. Kiipeily oli melko jännittävää, koska varmistettiin toinen toisiamme. Tarvitsi todella luottaa toiseen! Laskeutuminen (abseiling) oli ihan lasten leikkiä, eikä se edes enää jännittänyt torstaisen Klettersteigin jälkeen. Adrealiini oli niin korkealla, että vasta kotimatkalla huomasin taas olevani aika heikossa hapessa, mutta siinä vaiheessa sillä ei ollut mitään väliä kun jo kuulin oman pedin kutsun! :)

Varmistaja

Valmiina laskeutumaan

Ja sit mentiin!

Viikko oli super uuvuttava, mutta samalla niin mahtava! Välillä sade ja kylmä ilma otti päähän, mutta aktiviteetit joita meillä oli päivisin olivat niin upeita kokemuksia, että se kompensoi kylmän teltan tuoman ketutuksen kuus-nolla. Jos joku oli once in a life time-kokemus niin tämä! 

-Sohvi