Rotterdam

Pitkän viikonlopun ansiosta oli vihdoin mahdollista toteuttaa yhteinen haave Annikan kanssa; 

tsekata Hollannin toisiksi suurin kaupunki Rotterdam!

Rotterdam herättää ihmisissä kahdenlaisia tunteita:

 1. Aivan kamala ja turha kaupunki. tai  2. Todellakin näkemisen arvoinen paikka.

Näin jälkeenpäin kuuluun jälkimmäiseen ryhmään!

Näkymä rautatieasemalta ulos astuessa

Rotterdam oli täysin erilainen kuin mikään muu tähän mennessä näkemäni kaupunki Hollannissa. Se on pommitettu aikoinaan lähes kokonaan ja sen kyllä huomaa arkkitehtuurissa. Vanhaa ei ole uudelleen rakennettu, vaan tilalle on pystytetty mitä ihmeellisimpiä ja moderneimpia rakennuksia! Kaupunki oli osittain niin ruma, että se oli jo hieno!

Kynätalo

Rotterdami on kuuluisa arkkitehtuuristaan, ja vielä kuuluisampi Cube house:istaan eli laatikkotaloista. Boxit on ihan oikeasti asuttuja ja voi sitä hukka-neliöiden määrää! Yhteen laatikkoon pääsi katsomaan sisälle kolmen euron sisäänpääsyllä ja käytettiin tilaisuus toki hyväksi. Kyllä sieltä löytyi kaikki tarvittava, mutta esimerkiksi kaikki huonekalut on teetettävä asuntoon sopiviksi. 

Ihan kodilta sielä näytti

Löydettiin myös maailman rumin postikortti Cube housejen markkinointiin...

Seuraava kohde oli Eramus-silta, koska ollaanhan me täällä Hollannissa Eramus-vaihto-oppilaina! Marssittiin sillalle ja kun fiilisteltiin, että "jeee täällä sitä nyt ollaan" nähtiin vieressä puolet suurempi silta.. Sitten hipsittiin vähin äänin fiilistelmään ihan oikealle paikalle. :D Sanotaan että sillan toisella puolella avautuu Manhattan- näkymä. No olihan se näkymä perus Hollantimaisemaa modernimpi, mutta kyllä on vielä tekemistä Manhattanmaisemaan..

Erasmus-silta ja "Manhattan"

Sitten oli ruokapaussin paikka.

Ruokapaussin jälkeen pyörittiin kaupoille. Ostosmahdollisuudet oli Rotterdamissa yhtä hyvät kuin Amsterdamissa, jollei ehkä jopa hitusen paremmatkin! Suomeen lähtö kuitenkin jo häämöttää ja molempien matkalaukkujen saumat paukkuu, joten pysyttiin hyvin hillittyinä ostoskierroksella. 

Mut kun mä haluuuuun! (ovh 2200€)

Lapset ja koirat olivat tästä suihkulähteestä hyvin kiinnostuneita

Katu dj

Kadulta olisi myös saanut kanan mukaan vitosella!

Kun puljut ja keskusta oli kierretty, oli seuraava etappi Suomen merimieskirkko. Mitä sielä tekevät kaksi tyttöä joiden uskonnollinen vakaamus on kaikkea muuta kuin vahva? No ostavat ruisleipää tietenkin! Rotterdamissa sijaitsee Benelux-maiden ainoa Suomen merimieskirkko ja luettiin netistä että sielä toimii kirkkopalveluiden lisäksi niin kahvila kuin suomikauppakin! Kun kuitenkin päästiin perille kerrottiin meille jo ovella että kauppa on erittäin huonoissa puitteissa tällähetkellä, sillä kirkko suljetaan kesäksi ja kaikki on yritetty myydä jaloista pois. Joten jäljellä ei enää ollut ruisleivän ruisleipää. :( Onneksi kuitenkin saatiin hernekeittoa, purkkaa ja fazerin suklaata korvaamaan puuttuvat puikulat!

Nyt on ruman-kaunis Rotterdam vedetty yli "matkusta tänne"-listalta! Toivon, että vielä parin viikon aikana ehtisin pikaisesti käymään Utrechissa, sillä jos ja kun Hollantiin palaa, niin luulen visiitin kohdistuvan Amsterdamiin tai tänne Leeuwardeniin "juurilleen". Utrechissa on siis käytävä nyt tai ei koskaan!

- Sohvi

Stenden

Luvassa on selventävä kuvaus opinahjostani; Stendenistä

Opiskelu täällä on täysin erilaista kuin Suomessa ja oikeastaan ensimmäiset pari kuukautta olin täysin hukassa. Nyt olen ehkä päässyt jyvälle Stendenin toimintatavoista kun jäljellä on enää muutama viikko. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan!

Kauhujentalo

Suomessa kursseilla opiskelijat istuvat tunnilla, kuuntelevat opettajaa, kirjoittavat muutaman esseen ja tekevät kokeen. Täällä kaikki on toisin. Käytössä on PBL eli Problem Based Learning. Opiskelijat menevät tunnille, jota voisi paremmin kutsua kokoukseksi. Jokaisessa tapaamisessa yksi opiskelija on vuorollaan puheenjohtaja ja yksi toimii sihteerinä. Materiaalina on "module book" josta katsotaan mitä aihetta käsitellään milläkin kerralla. Yleensä sieltä löytyy jokin tapaus/tarina/uutinen, joka sitten luetaan (ääneen kuin ala-asteella) ja pohditaan yhdessä tapauksen ongelmakohtia ja tehdään kysymyksiä aiheesta. Sitten lähdetään kotiin etsimään vastauksia tekemiimme kysymyksiin netistä ja kirjoista. Seuraavalla tapaamisella esitetään millaisia vastauksia kukin on löytänyt. 

95% prosenttia koulun luokkahuoneista on tälläisiä pieniä kokoustiloja

Kaikilla on oltava tietokoneet/tabletit mukanaan jotta pysyy mukana tapaamisessa

Yleinen tunnelma tapaamisissa

Opiskelu tapahtuu siis opiskelijalähtöisesti, eikä Stendenissä ole opettajia vaan tutoreita, jotka seuraavat keskustelun kulkua tapaamisissa ja merkkaavat muistiin kuka on ollut aktiivinen ja kuka ei. Jokaisella tapaamisella on avattava suunsa, tai muuten rapsahtaa tapaamisesta nolla pistettä. Kukaan ei siis käytännössä opeta yhtään mitään, vaan itse etsitään tietoa netistä iltaisin. 

Tutorimme Konstantin, joka ei turhia pingota

Nämä tapaamiset ja älytön tiedonhaku kotona ei kuitenkaan ole se pahin osio. Jokaisessa moduulissa on "Module Assignment"; Suomen opinnäytetyötä vastaava raportti jota kirjoitetaan koko kurssin ajan, samaan aikaan muiden kouluhommien kanssa. Molemmissa moduuleissani aiheena oli perustaa oma yritys. Edellisessä moduulissa perustettiin oma laivayhtiö ja tällä hetkellä työstetään elämysmatkailu yritystä. Yksin ei kuitenkaan opinnäytetyön kokoista raporttia tarvitse tehdä, vaan pienissä ryhmissä. 9 viikon aikana muutama ihminen tulee siis hyvin tutuksi kun lähes päivittäin näpytellään yhteistä raporttia. 

Study landscape jossa yleensä työstetään yhteisiä raportteja

Liiankin tuttu näkymä

Toinen Suomen koulupäivistä poikkeava juttu on ruokailu. Suomessa syödään joka päivä ihan oikea lounas, jota on täällä todella oppinut arvostamaan. Täällä suurimmalla osalla on omat eväät, tai sitten ostetaan sämpylöitä kanttiinista. Meillä koti SAMKissa kouluruoka maksaa 1,90€ ja täällä sillä ei saa mitään. Stendenissä on kaksi kanttiinia, toinen iFood josta saa pelkkiä leipiä (niin Hollantilaista) ja toisessa on monta eri osastoa, josta voi ostaa "oikeaa ruokaa" eli pitsaa, pastaa tai lisää leipiä eli ei mitään terveellistä tai ravitsevaa. On ikävä perunoita ja jauhelihakastiketta!

iFoodin leipävalikoima

Jääkahvit

Suurempi ruokapaikka

Takana näkyy tiskit joista voi valita Eurooppalaista, Afrikkalaista tai vaikka Itämaista ruokaa.

Stenden on tunnettu siitä että hotellialan opiskelijat pyörittävät koulun yhteydessä ihan oikeaa hotellia. He siis siivoavat, kokkaavat, hoitavat varaukset ja vastaanoton ihan itse. Lisäksi kouluruuan valmistaminen on hotellialan opiskelijoiden vastuulla. Ja koska oppilaat ovat vastuussa myös rahastamisesta, ei koulussa voi käyttää lainkaan maksuvälineenä käteistä jottei kukaan vetäisi välistä. Ainoastaan opiskelijakortilla tai Hollantilaisella pankkikortilla voi maksaa. Ja opiskelijakortille ei saa rahaa, kuin ainoastaan Hollantilaisella kortilla. Joten aina jos haluan ostaa koululla jotain, on vaivattava paikallisen kortin omistavia. 

Masiina jolla laitetaan opiskelijakortille rahaa

Stenden hotellin aulasta

myöskin hotellin aulasta

Lisää ryhmätyöalueita

Hotelliopiskelijoiden luokka

Stenden tuli kyllä aikamoisena järkytyksenä itselle. Täysin erillainen opetusmenetelmä kuin mihin on Suomessa tottunut, ja siihen päälle vielä se, että uudet tavat piti opetella uudella kielellä oli aluksi aika shokki. Vaikka suurimman osan ajasta koulu on herättänyt erittäin negatiivisia tuntemuksia luulen, että jälkeenpäin kuitenkin arvostaa sitä, että näki jotain ihan omista tavoista poikkeavaa. Ja varsinkin kun oman opinnäytetyön aika koittaa, ei  varmastikkaan tutisuta punttia enää niin paljoa, kun täällä on tehnyt kurssitöinä vastaavia raportteja. Ja nyt osaa arvostaa ihan eritavalla omaa rakasta Satakunnan Ammattikorkeakoulua.
 JA sitä kouluruokaa!


-Sohvi

Climbing Hall

 Belgian retken lisäksi meidän kurssiin sisältyi yritysvierailu Groningenin kiipeilykeskukseen. Vastassa meitä oli MAAILMAN korkein kiipeilyseinä, 37metriä. Lyhyen luennon jälkeen päästiin kiipeilemään, mutta korkea ulkokiipeilyseinä jätettiin ammattilaisille ja meille tarjottiin "vain" sisäseiniä. Kiipeilyn lisäksi meillä oli myös "keinumista" jossa roikuttiin ja keinuttiin köyden varassa! 

Innostunut Lisa

Sohvi kiikkuu

Kiipeily oli yllättävän raskasta ja hiki tuli helposti. Lisäksi kun pitää varmistaa toista kun toinen kiipeä on kädet aika kovilla köysien kanssa. Ei ehditty kiipeillä kovin kauaa, mutta kotiin päästyäni olin niin poikki että nukuin lähes kahden tunnin päiväunet!

Siellä ollaan!

Iloinen varmistaja

Olen halunnut jo super pitkään kokeilla kiipeilyä, mutta siihen ei koskaan ole ollut mahdollisuutta. Piti tulla tänne asti kokemaan se! Ja olin maailman onnellisin tyttö!

Ilosta heitin vielä muutamat kärrynpyörät!

-Sohvi

Celebration Week

Tällä viikolla on ollut poikkeuksellisen paljon juhlimista!

Suvi täytti keskiviikkona 22 ja hyvän sään kunniaksi pidettiin synttäripiknik. 

Ranskalainen Alice oli leiponut kakun ja kaikkea!

Perjantaina oli Kanalstraat House Partyt. Kanalstraat on katu jossa sijaitsee pelkästään (kansainvälisiä) opiskelijoita sisältävä kerrostalo. Jenkit järjesti bileet yhteisessä keittiössä, johon osallitui noin 70 ihmistä. Kyllä sääliksi käy niitä ketkä oikeasti asuvat sielä ja käyttävät keittiötä. Kaikki hyppi ruokapöydällä kengät jalassa ja poltti tupakkaa keittiön ikkunasta. Myöhemmin kun ikkunan edessä oli liian paljon ihmisiä polttamassa eivät ihmiset enää jaksaneet tunkea itseänsä sinne, vaan pistivät reteästi tupakaksi jopa käytävässä. Tosiaan ihan kiva paikka käydä bileissä, mutta ikinä en sielä asua haluaisi.. 

Valmiina bileisiin!

Kuvaus paussi matkalla

Ihmiset pelasi twisteriä käytävässä

Kuva on yhtä sumea kun illan tunnelmakin

Kanalstraat otti voimille, mutta lauantaina oli kuitenkin kiskottava itsensä sängystä ja lähdettävä viettämään Suvin synttärit part 2. Oltiin päätetty tehdä Suomi-illallinen meidän saksalaisille kavereille, mutta lopputulos oli aika floppi.. Muusi oli kylmää ja kuivaa ja lihapullia oli liian vähän. Jälkiruuaksi oli "mustikkapiirakkaa" jolla ei ollu kyllä mitään tekemistä mustikkapiirakan kanssa. Täällä ei myydä muita kun pensasmustikoita ja uunissa niistä tuli ällöttäviä mauttomia räkäpalloja. Mutta tietävätpä saksalaiset nyt ettei suomalainen keittiö ei ole mikään kulinaristinen taivas!

"mustikkapiirakka"

Sankari itse

 Huomion keskipisteenä illallisella oli Suvin sijasta kuitenkin Shila Mopsi. Seraphinen koira oli täällä kyläilemässä ja Shilasta ei vaan voi olla tykkäämättä! Kaikki mitä pieni ruttunaama tekee on niin hellyyttävää ja huvittavaa ettei sen touhuja vaan voi olla seuraamatta.

Kaverikuva

Meidän omien biletyksien lisäksi viikonlopun ajan on ollut käynissä "Fries Straat Festival" eli keskustan kaduilla on koko ajan meneillään jotain ohjelmaa ja joka nurkalla on torimyyjiä. Kävin kurkkaamassa tänään tunnelman, mutta Hollantilaisista näytelmistä ja sketseistä ei hirveästi kielimuurin takia saa irti. Tietysti musiikki numeroista voi nauttia ihan joka kielellä!

Ensi viikolla onkin tiedossa kolmen päivän kouluviikko ja viiden päivän viikonloppu! En todellakaan valita. :) 

-Sohvi