Torstaina meillä oli kansainvälinen illallinen, johon jokaisen piti tuoda jotain oman maansa ruokaa. Kun kuulin tapahtumasta kirposi tuskahiki otsalle, sillä ruuanlaittotaitoni riittää lähinnä munakkaan paistamiseen. Onneksi meitä suomalaisia on kuitenkin neljä ja löimme hynttyyt yhteen. Suomessa ei ole juuri mitään ruokia mitkä ovat oikeasti suomalaisia, eikä Ruotsista tai Venäjältä tulleita. Vaihtoehtoinamme oli vispipuuro tai karjalanpiirakat ja päädyimme jälkimmäiseen.
Haastena oli löytää raaka-aineet. Täällä ei myydä tavallisissa ruokakaupoissa ruisjauhoja, eikä puuroriisiä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä millaisia piirakoiden pitäisi oikeasti olla, joten pieni soveltaminen ei haitannut. Lidlistä löytyi jotakin täysjyväjauhoja ja puuroriisin korvikkeeksi löytyi jälkiruokariisiä.
Suvi teki pohjat, minä täytteen ja "muotoilun" ja Krista munavoin. Reilussa tunnissa meillä oli valmiina 30 piirakkaa.
 |
| Suvilla oli mukanaan hauska essu jonka kanssa piti tietysti poseerata |
Koulun vieressä on Hestia student lounge, eli rakennus jossa opiskelijat voivat hengailla päivisin ja iltaisin sitä voi vuokrata omaan käyttöön. Tutorit olivat vuokranneet sen meidän illalliselle ja paikka oli kiva! Hieman pieni, mutta kotoisa. Piirakkamme herättivät paljon kysymyksiä, mutta tekivät hyvin kauppansa. Munavoita ei oikein osattu laittaa piirakoiden päälle ja huomasinkin norjalaisen pojan syövän sitä sellaisenaan. Kun äkkiä puutuin tilanteeseen kertoi Christian ihmetelleensäkin mitä oikein Suomessa syömme..
 |
| mukana oli myös fazerin sinistä |
 |
| Saksalaiset toivat tietysti makkaraa ja hapankaalia |
 |
| Spencer Amerikasta oli kokannut makaronia juustolla |
 |
| Meidän piirakat ja munavoi |
Melkein kaikki oli tosissaan panostanut kokkailuun ja toivat jotain itse tehtyä. Vain muutama oli saapunut paikalle kaupan kautta. Illallinen oli kyllä super kiva idea ja erilainen tapa viettää iltaa!
-Sohvi
Voi kun määkin pääsisin tollaseen illanviettoon!
VastaaPoista