Home sick

Tällä viikolla se vieraili ensimmäistä kertaa luonani, nimittäin koti-ikävä. Tai oikeastaan se ei ollut koti-ikävä, vaan suomi-koulu-ikävä. Viihdyn Hollannissa paremmin kuin hyvin, tykkään uusista kavereistani, pidän kodistani ja nautin päivittäisistä uusista kokemuksista. Koulu on kuitenkin iso osa arkea ja se on todella alkanut tuottaa ongelmia. :( 

Aluksi kuittasin osaamattomuuteni vaan sillä, että olen uusi ja kyllä kaikki helpottuu. Helpotusta ei kuitenkaan ole näkynyt ja alan todella turhautua omaan osaamattomuuteni ja älyttömään tehtävien määrään. Jos siis saisin nyt päättää uudelleen niin todellakin lähtisin vaihtoon ja valitsisin kohteeksi Hollannin, mutta Stendeniä en valitsisi koulukseni.  

Tätä moduulia on onneksi enää kolme viikkoa jäljellä ja sitten pitäisi alkaa vähän helpompi jakso. Sen tiedon voimalla jaksan onneksi porskuttaa eteenpäin. Nyt on viisi viikkoa moduulista takana ja kolme edessä, joten voiton puolella ollaan! 

Alkuviikon alakuloa päätin helpottaa niillä kaikista perinteisimmillä tavoilla;

Herkuttelemalla:

Juhlimalla:

Torstai-iltana pistettiin Suvin kanssa Aldin halvin viinipullo puokkiin ja lähdettiin paikallisten koulukavereiden kanssa Red klubille, jossa ei ennen oltu käyty. Ja nyt kaduttaa, että miksei olla! Red oli tähän asti hienoin baari missä olen ollut! Tanssilattialla katosta tipputettiin aika ajoin paperisilppua ja savukoneesta tuli hauskoja kylmäsuihkuja. Rahaa ei baarissa käytetty lainkaan, vaan käteinen vaihdettiin muovikolikoiksi jotta baarimikkojen ei tarvitse pelata vaihtorahojen kanssa. 

Ja tietysti shoppailemalla:

Ostin paikallisesta kauppaketjusta 17 euron junalipun jolla saa matkustaa päivän ajan Hollannin rajojen sisäpuolella rajattomasti. Ajattelin tehdä päiväretken Amsterdamiin, mutta päätinkin matkalla pysähtyä Almere Centrumissa missä sijaitsee lähin lempiliikkeeni; Primark. Lauantai ei todellakaan ollut paras vaihtoehto vierailla siellä, sillä ihmisiä oli niin paljon ettei paljoa voinut ympärilleen katsella. Almere Centrumista matkustin vielä puoli tuntia Amsterdamiin, jossa kiertelin ostoskatuja parin tunnin ajan. Mikään ei ole niin hyvää terapiaa kuin shoppailu! Lisäksi olen kovin ylpeä itsestäni, koska uskalsin lähteä yksin seikkailemaan. 

Ikävästi alkaneesta viikosta muuttuikin siis oikein mukava. :) Surut ja murheet ovat onneksi vaan hetkellisiä häiriöitä. Ja tulevalla viikolla en anna niille lainkaan tilaa, sillä edessä häämöttää yhteinen viikonloppu Amsterdamissa Annan kanssa!<3

-Sohvi