Spring holiday

Jipiii! Kuukauden opiskelun jälkeen meillä alkoi kevätloma! Aluksi termi kevätloma kuulosti oudolta, vietetäänhän suomessa samaan aikaan hiihtolomaa. Tällä viikolla kuitenkin vakuutuin siitä, että kevätloma tämä todella on. Aurinko paistaa jo useammin, pihallamme on alkanut kukat kukkia ja aamuisin täällä visertää jo ne samat kevätlinnut, mitkä löytää tiensä Suomeen vasta reilun kuukauden kuluttua!

Alkavan kevään ja loman lisäksi on muitakin syitä hymyillä. Huomen aamulla me suomitytöt otamme junan allemme ja suuntaamme Amsterdamiin muutamaksi päiväksi. Suunnitelmissa on ainakin opastettu kävelykierros, kanaaliajelu, shoppailua ja tietysti syömistä! Amsterdamissa on melko hintavat hotellit ainakin näin opiskelijalle, ja löydettiinkin edullinen hostelli jossa neljän hengen huone omalla kylppärillä maksoi kahdelta yöltä 49€. Sijanti on samalla mitä parhain, että mitä epäilyttävin; punaistenlyhtyjen alueella. Alueelta on kivenheiton matka Dam-aukiolle tai rautatieasemalle, mutta onhan se fakta että alue on hieman epäilyttävä..

mahdollisimman vähän tavaraa mukaan, että voi tehdä löytöjä matkoilta ;)

Keskiviikkona otankin sitten Amsterdamista suunnan kohti Madridia! Hetkillisen päähänpiston seurauksena varasin viime viikolla lennot Espanjaan katsomaan miten Niina ja Milja sielä oikein pärjäilee. Koska varasin lennot viikkoa ennen lähtöpäivää en voinut olettaakkaan että saisin lennot halvalla, mutta hotellikuluja ei tule ja ruokaakin voi tehdä kotona, eikä tarvitse syödä ulkona.  

Pelottavaa on kuitenkin se, että matka Madridiin tulee olemaan ensimmäinen kerta kun lennän yksin. Ja kyseessä on vielä aivan valtavat lentokentät.. Mutta luotan siihen, että kun varaa tarpeeksi aikaa lentokentille ei tarvitse murehtia.

Vaikka ajatukset onkin jo ensi viikossa palaan vielä hiukan eiliseen, sillä eilen todistettiin että pikku kotikolooni mahtuu ainakin neljä tyttö katsomaan Putousta! Eikä tehnyt edes tiukkaa. Ennen putousta tehtiin yhdessä kasvispihvejä ja ostettiin kermaviiliä, josta tehtäisiin kastike pihveille. Kaupassa tietysti kaikki on hollanniksi ja kotona koimme iloisen yllätyksen kun purkissa olikin jotakin valkoista litkua. Maistamalla selvisi että olimme ostaneet vispikermaa! Vaikuksien kautta kuitenkin voittoon, sillä maustamalla ja suurustamalla saatiin vispikermasta ihan kelvollinen kastike. Ensi kerralla ollaan taas viisaampia!

-Sohvi

Yammy in my tummy

Ihminen tarvitsee ruokaa eläkseen ja Hollannissa ei kyllä tarvitse pelätä kuolevansa nälkään!

Suurimpia ja suosituimpia ruokakauppaketjuja Leeuwardenissa on Jumbo, Aldi, Lidl, Albert Heijn ja C1000. Lidli on kuulemma kaikista halvin, mutta en tykkää käydä sielä koska paikalliset Lidlit ei ole lainkaan sellaisia mihin Suomessa olen tottunut, eikä sieltä löydy samoja tuotteita. Parista paketista olen tosin löytänyt suomenkieliset ravintoselosteet. Suosin Jumboa koska se on lähellä, usein matkan varrella ja siellä on ehkä laajin valikoima.

Hinnat ruokakaupassa on yleensä noin euron halvemmat (per tuote) kuin Suomessa. Jotkut jutut on tietty paljon halvempia ja toiset taas samoissa hinnoissa kun Suomessa. Ja hollantilaiset rakastaa tarjouksia! Joka päivä on tarjoushyllyillä ja kylmäaltaissa eri tuotteita tyrkyllä.

Leipä on pääosassa hollantilaisten ruokavaliossa ja se kyllä näkyy kaupoissa. Ja lisäksi se on aina tuoretta

lisää leipää ja sitten löytyy vielä kolmaskin leipähylly. (pappeli ei  ihan ehtinyt poseeraamaan)

lempipaikka- omppuosasto<3

Ruokakaupoissa ei toimi lainkaan suomalaiset pankkikortit, ainoastaan mastercard tai käteinen. Siksi on vaikea totutella siihen että aina ennen kun lähtee kauppaan tulee varmistaa, että on käteistä mukana tai muuten ostokset jää kassalle. Lisäksi ruokakaupoissa on erikseen kassoja joissa voi maksaa käteisellä ja kortilla, ja erikseen kassat missä kelpaa ainoastaan kortti. Siksi tulee tarkastaa mille linjalle itsensä lykkää tai muuten on hukassa kun tavarat on piipattu ja oikeaa maksuvälinettä ei löydykkään.

Ruokakaupasta löytyy kaikkea mitä suomestakin, ja paljon enemmänkin. Ruokavalioni pysyi ihan samana vaikka maa vaihtui. Ainoa tapahtunut muutos on se, että lompakko ei kärsi kauppareissuista niin paljoa.

Mitä sitten lähinä ostelen (omppujen lisäksi):

tomaattilihapullakeittoa 1,45€ ihan parasta!

havermouttia eli puuroa 1,80€

täällä ei myydä ruisleipää, mutta tummaa kokojyväleipää kyllä! ja monessa muodossa

maitorahkaa saa täällä ison pönikän samalla hinnalla kun suomessa kerta-annoksen 0,79€

tuoreet paloitellut hedelmät on melko kalliita, mutta tarjouksella niitä saa välillä edullisesti 1,50€

kanakeitto on hyvä kakkonen, mutta ei silti päihitä lihapullakeittoa 1,45€

tee vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla, mutta tämä on päätynyt lemppariksi 0,70€

Näillä tarvikkeilla siis aika pitkälle mennään. Kämppikseni on aika kovia kokkailemaan ja välillä vähän hävettää mennä valmistuvan gourmee aterian viereen lämmitelemään lihapullasoppaa ilta toisensa jälkeen, mutta miksi sitä hyvää, helppoa ja edullista vaihtamaan!

Tämän kirjoituksen luettuaan äiti ja mamma voi kotisuomessa huokaista helpotuksesta, kyllä se likka saa sielä maailmalla jotakin syödäkseen! ;)

vapaapäivän aamupala (ja ihan oikeaa ruisleipää!)

-Sohvi

Valentines weekend

Valentines day eli ystävänpänpäivä on Hollannissa tarkoitettu pariskunnille, niinkuin kaikkialla muuallakin maailmassa Suomea lukuunottamatta. Kaupat oli täynnä suklaita ja söpöjä lahjoja ja ruokakaupassa myytiin mm. sydämen muotoisia pullia ja jauhelihapihvejä. Onnekseni en ollut ainoa pariton tänä ystävänpäivänä, vaan meitä oli koko ryhmä vaihtareita. Siksipä päätettiin viettää valentines day suomalaisittain; ystävien kesken!

Amerikkalaiset ja kiinalaiset asuvat valtavassa opiskelija-asunnossa Kanalstraatilla. Jokaisessa kerroksessa on suuret yhteiset keittiöt ja siispä jenkki tytöt ottivat vastuulleen järjestää Kanalstraatilla yhteisen spagetti-illallisen. Olen kuullut tarinoita kuinka Amerikassa juhla-aterialla syödään macaroni&cheese tyylisiä ruokia ja perjantaina pääsin itse todistamaan Amerikkalaisen ruokakulttuurin helmiä:

Makaronia ja purkkitomaattikastiketta lämmitettynä, valkoista leipää unohtamatta

"melkein kuin Italialaisessa ravintolassa"

Vaikka ruoka oli lähinä huvittava räpellys, oli seura sitäkin parempaa! Ilta oli hauska ja viinien täytteinen. Kanalstraatilta jatkoimme vielä baariin ja ilta jatkui aamuun asti. Paljon parempi vaihtoehto kuin joku tylsä romanttinen illallinen poikaystävän kanssa. ;)

Myös lauantai oli pyhitetty ystäville ja ennen kaikkea syömiselle. Vietimme ensimmäistä kertaa aikaa vain suomityttöjen kesken, ja oli ihanaa kun ei tarvinnut miettiä miten haluamansa asian ilmaisisi ja tulemaan täysin ymmärretyksi. Pitkästä aikaa moneen viikkoon! Jatkuvan höpöttämisen ohella väsäsimme ja söimme tortilloja. Mahat täynnä lähdimme ennen puolta yötä kotiin onnellisena siitä, ettei tarvinnut lähteä bilettämään.

Annika tortillatarvike ostoksilla

esteettinen illallinen tarjoiltuna Kristan koulupöydältä

Ja koska ruoka on näytellyt pääosaa tänä viikonloppuna laitetaan loppuun vielä kuva c-vitamiinipitoisesta sunnuntai iltapalasta:

Ensi viikolla on koulua ma, ke ja to ja sitten alkaa kevätloma! Jihuuu

-Sohvi

topics of this weeks

Huomen aamulla on jälleen tiedossa tentti, ja lukemisen sijaan tunsin bloggaamisen paljon tärkeämmäksi tehtäväksi. ;) Luvassa siis alkuviikon kohokohdat:

Kivat jutut:

Alkuviikko on ollut koulun täytteinen. Toivottavasti tähän opiskelu tahtiin tottuu pian ja siitä valittamisen voi lopettaa.. Opiskelemaan tänne kai alunperin tultiinkin!

Kontaktitunteja meillä on aika vähän, mutta ryhmän kanssa pitää tehdä joka päivä jotakin. Joko yhteisissä tapaamisissa koululla tai kotoa käsin. Koululla kaikki tarvitsemamme materiaali on netissä ja pääsy nettiin on lähes välttämätöntä. Oma läppärini on kuitenkin sen verta suuri (ja rakas) että en halua kuljettaa sitä kanssani pyörän tarakalla kouluun. Siksipä päätin helpottaa opiskelujani ja marssin Media Markkiin ja astelin ulos ikioman tabletin kanssa! 

Acer Iconia A3 a10 ja suojakuori

Olen aina ennen pitänyt tabletteja täysin turhina kapistuksina, suorastaan rahan haaskauksena. Täällä opiskellessa mieli kuitenkin muuttui, ja luulen meidän olevan pian erottamaton pari! Elektroniikka on täällä hitusen halvempaa ja säästin tämän hinnassa n. 70€ verrattuna suomen markkinoihin. 

Viikon toiseksi paras hankinta oli fitnesskortti! Vastapäätä meidän koulua on kuntokeskus, joka tarjoaa opiskelijabudjettiin sopivalla hinnalla mahdollisuuden urheilla. Kuukausimaksu on 25€ ja sillä saa käyttää kuntosalia, ryhmäliikuntatunteja ja osallistua joukkuepeleihin. Itse aijon lähinä zumbailla! Eilen koin yllätyksen kun tunnin alkaessa salin eteen marssikin maskuliininen miehen köriläs. Ensimmäinen biisi meni hihitellessä, mutta pian olin hyvin vakuuttunut siitä että olin elämäni parhaalla zumba tunnilla! Tanssisalissa tuntuu kuin baarin tanssilattialla olisi, kun valot vilkkuvat ja basso pauhaa!

kuntokeskuksen avaimeen saa halutessaan itselle suunnitellun kuntosaliohjelman ilmaiseksi

zumba- ja hiphop tunnin välissä ehdin napata diskosta kuvan

kuntosalin puoli

Tänään koin iloisen yllätyksen: posti Patella oli meikäläiselle osoitettu paketti! Edes pakettiin koskematta haistoin mitä tulevan piti; ruisleipää suomesta! On hassua miten iloiseksi paketti ruisleipää voi ihmisen tehdä? Tietysti myös äitin itsestään lähettämä kuva sydänkehyksissä sai naurun tulvimaan, ;)

paras ystävänpäivälahja ikinä!

Ei niin kivat jutut:

Sunnuntai iltana suorittaessani viikkosiivousta vein reippaana roskia takapihan roskiksiin. Myös tuuli oli vaihteeksi reipas ja pian kuulin selän takaani pamauksen. Hetkessä tajusin että jaaha, ulkona ollaan ja pysytään, ovi oli mennyt tiukasti lukkoon perässäni. Mukana ei ollut avaimia eikä puhelinta. Alakerrassa ei ollut ketään. Ei auttanut kuin lähteä kiertämään taloa aamuläpsyt jalassa ja toivoa että lisäkseni kotona oli edes joku. Etuovella meillä on onneksi ovikellot jokaiseen huoneeseen ja viidestä kämppiksestä YKSI oli kotona. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta en todella tiedä mitä olisin tehnyt jos kukaan ei olisi ollut kotona. Odotellut t-paidassa ja aamutossuissa vesisateessa että joku tulisi kotiin?

Eilen lähtiessäni körilään zumba tunnilta oli tuuli kaatanut pyöräni. Noustessani selkään huomasin että ketjut olivat tipahtaneet rytikässä. Talutin pyörän kotiin ja kotipihalla yritin pimeässä saada ketjuja paikoilleen. Olin ensimmäistä kertaa sellaisen tilanteen edessä ja en onnistunut kuin saamaan kädet pikimustiksi öljystä. Ja kun asuu viiden muun tytön kanssa, ei apua ollut lähellä. Aamulla lähdin pyöräkorjaamoon pyytämään apua ja korjaaja katsoi ketjujani ja kertoi niiden olevan ihan oikealla paikalla! Joko olin onnistunut räpellyksisäni vahingossa, tai sitten yön aikana oli tapahtunut ihme? Epäilen jälkimmäistä..


Ja vielä lisää kivaa:

Huomenna alkaa tentin jälkeen viikonloppu! Luvassa on syömistä ja sitten lisää syömistä. Huomenna syödään kansainvälisessä seurassa ja lauantaina on suomityttöjen ilta! Jeeee :)

- Sohvi

school, travelling and partying

Viime viikko taputeltiin sunnuntai-iltana, kun kokoonnuimme kaikki yhdessä syömään. Kreikkalainen Bill ei saanut kurssejaan täällä sopimaan opiskeluihinsa, joten oli otettava maitojuna takaisin kotiin. Viikossa Bill oli tullut jo niin tutuksi, ettei haluttu päästää häntä lähtemään kotiin ilman viimeistä yhteistä ehtoollista.

Paikkana oli pizzeria Pompei

Annoskoot oli ainakin tässä ravintolassa kohdallaan

Tämä viikko on kulunut huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä kuin edellinen. Tuntuu että viikon aikana olen tehnyt enemmän kouluhommia kuin koko viime syksynä samkissa.. Moduulini "cruising management" on todella kiinnostava, sillä tulevaisuudessa voisin nähdä itseni töissä jollakin caribianristeilyllä. Työtä on kuitenkin hullun paljon ja joka perjantai pidetään koe.
Tällä viikolla ei siis hypätty opiskelijabileissä, vaan näpyteltiin tietokonetta kotona, zumbattiin ja kokeiltiin futsalia.

Perjantaina selvisin ensimmäisestä kokeestani kunnialla, ja se antoi syyn juhlia. Ahtauduimme kaikki vaihtarit Alicen luokse viettämään iltaa ja sieltä päädyimme paikalliseen baariin Hemingwayihin. Baarissa oli opiskelijaystävällinen perjantai, ja kaikki juomat maksoi euron. Onnen päivät!

hehkuttamani rose beer ei ollutkaan niin hyvää, siispä ensimmäinen ja viimeinen kerta kaljapullo kädessä

Lauantai ei kuitenkaan ollut onnen päivä. Olimme aikaisemmin päättäneet tehdä yhdessä retken naapurikaupunkiin Groningeniin ja aamulla rautatieasemalle kömpi toinen toistaan väsyneempiä matkalle lähtijöitä. Koko edellisyön kestäneestä juhlinnasta huolimatta vain yhtä lukuunottamatta kaikki saapui paikalle. Matka Groningeniin kestää junasta riippuen 35-50 minuuttia ja kustantaa edestakaisin 19,70.

Sää oli aivan kamala. Vettä satoi jokaisesta ilmansuunnasta ja tuuli oli niin kova, että pyöräilymatkaan juna-asemalle kului 10 minuuttia enemmän aikaa kun yleensä. Tuntui että liikuin enemmän taaksepäin kuin eteenpäin. Tälläisinä päivinä olen enemmän kuin onnellinen ostamastani sateen- ja tuulenkestävästä takista. Edes hyvä takki ei kuitenkaan suojannut niin karmealta säältä. Saavuttuamme Groningeniin olimme jo valmiiksi läpimärkiä ja tilannetta ei parantanut lainkaan se, että kukaan meistä ei ollut tutustunut ennalta kaupungin karttaan tai palveluihin. Puolet ajastamme Groningenissa kului siihen että yritimme sateessa ja tuulessa löytää kahvilaa, nähtävyyksiä tai ruokapaikkaa. Toinen puolisko kuluikin sitte shoppailuun. :)) 

Groningenin juna-asema

Bershkan löytäminen naapurikaupungista sai hetkeksi kaikki murheet unohtumaan

märkä, viluinen, takkutukkainen, mutta onnellinen bagelin omistaja

kotiinlähdön aikaan sade ja tuulikin vihdoin helpotti

Huonon sään takia näimme vain pintaraapaisuun kaupungista. Groningenissa on n. 100 000 asukasta enemmän kuin Leeuwardenissa ja myös palveluita ja nähtävää oli rutkasti enemmän. Siksi päätettiin tehdä keväällä uusi retki ja oikeasti myös katsella ympärillemme! Ja silloin myös valmistaudumme retkeen ennakkoon jollakin tavalla, mm tarkastamalla säätiedot..

Kotimatka oli hiljainen. Myrskyssä kävelyn uuvuttamana kaikki viettivät junamatkan unen rajamailla ja Leeuwardeniin saavuttaessa kenellekkään ei tullut mieleen ehdottaa lauantai-illan juhlintaa..

Niin vain hurahti tämäkin viikko! Ensi viikolla on taas tiedossa rutkasti opiskelua, ystävänpäivä illallinen ja kai hieman juhlintaakin. 

- Sohvi

my tiny room

Eniten päänvaivaa koko vaihtoon lähtemisessä tuotti asunnon löytäminen. Koulu tarjosi majoitusta ainoastaan opiskelijoille jotka tulevat Euroopan ulkopuolelta, ja siispä asunnon etsiminen oli täysin omalla vastuulla. Kuulin Facebook ryhmästä "Leeuwarden Housing Market" jossa paikalliset tyypit yrittävät kaupitella asuntojaan uusille vuokralaisille. Suomessa vuokravälittäjät hoitavat sen homman, mutta täällä on käytäntö, että asunnosta pois muuttavan on löydettävä tilalleen uusi vuokralainen.

Asuntoja oli tarjolla vaikka millä mitalla, mutta kaikki halusivat asuntoonsa hollantilaisen/saksalaisen, jonkun joka viipyy pidempään kun puoli vuotta tai sitten vaatimuksena oli tulla näyttäytymään ennen kuin voi tulla valituksi.Kaiken lisäksi pikkuruisista soluasunnoista pyydettiin häpeilemättä yli 400e. Kymmenien yhteydenottojen jälkeen aloin masentua ja mietin jo pysymistä omassa yksiössäni Porissa..

Onni kuitenkin kääntyi ja viimein eräs saksalainen tyttö otti yhteyttä. Jana oli itse lähdössä kevääksi vaihtoon Norjaan ja koska rakastaa Pohjoismaita halusi mielellään majoittaa suomalaisen typyn huoneeseensa vaihdon ajaksi! Win win- tilanne molemmille!

kotikatu

Asunto Goudenregenstraatilla on mitä mahtavimmalla sijainnilla! Kouluun on n. 600m ja keskustaan reilu kilometri. Supermarketteja (jumbo, lidl, aldi, c1000) on myös noin 600 metrin etäisyydellä. Mihin tahansa siis onkaan asiaa hoituu matka muutamassa minuutissa pyörällä!

kotiovi ja sen yläpuolella meikän ikkuna

Huone on pikkuruinen; kuusi neliötä. Tosin siitä tarvitsee maksaa vain 200e joten en todellakaan valita. Huoneessa on parvisänky, työpyötä, nojatuoli ja hyllyjä. En edes tiedä mitä muuta voisin 5kk aikana tarvita. Meillä on yhteinen keittiö, vessa ja kylpyhuone. Talossa asuu yhteensä kuusi tyttöä. Alakerrassa kaksi hollantilaista, ylhäällä minä ja kaksi saksalaista (toinen on vaihdossa ja tulee takaisin huhtikuussa) ja vintillä on vielä saksalainen Michelle jolla on oma keittiö.

rappuset ylös sekä käytävä keittiöön

Asunto on ihmeen siisti. Jokaisella on viikottain oma vastuu alue joka tulee pitää siistinä. Tällä viikolla siivoan alakerran vessaa, ensi viikolla keittiötä. Keittiössä meillä on omat hyllyt kuiva-aineille ja jaan jääkaapin yhden tytön kanssa. Vielä en ainakaan ole huomannut että kukaan kävisi omenavarkaissa!

Yläkerran kylpyhuoneesta on ovi meidän suht suurelle kattoterasille. Olen kovin iloinen, että keväällä pääsen myös ulkoilmaan pikku kopistani. Ellei joku juuri halua vessaan tai suihkuun.. (kuvan otto hetkellä en halunnut kastella sukkia ja mennä nostamaan tuulen kaatamia tuoleja)

Oikeastaan olen iloinen että huoneeni on niin pieni. Suuri huone saattaisi olla kolkko ja kylmä. Näin pienen huoneen täyttää pienelläkin omaisuudella ja siitä saa helpolla kotoisan ja viihtyisän. Kavereita tänne ei tosin hirveästi teekutsuille kutsuta. :D

Asun ensimmäistä kertaa elämässäni soluasunnossa ja aluksi heräilin yöllä ihmettelemään kolinaa ja kilinää. Ääniin kuitenkin tottuu ja pääasiassa täällä on tosi rauhallista. Kämppiksiin törmää lähinä keittiössä iltaisin. Vessaan tai suihkuun ei vielä tähän mennessä ole tarvinnut jonotella.

Huojuva parvisänkykin alkaa jo tuntua ja turvalliselta. Ja sinne on suunnattava nytkin! Huomen aamulla tiedossa ensimmäinen koe, hui!

olo on kuin aikuisten pinnasängyssä

-Sohvi